Analisis literario cinco horas con mario
Cinco noches en fluffball’s es un freddy aterradoramente bueno
Cada capítulo va afinando nuestra visión de su matrimonio hasta que nos damos cuenta de que en realidad se trata de la historia de un casi adulterio y de los remordimientos que devoran al cuasi-adultero profundamente católico.
A Carmen le molesta que Mario haya animado a su hija Manchú a estudiar y que la niña se esté preparando para el examen de acceso a la universidad. Carmen piensa que las mujeres deben ser amas de casa, no estudiantes.
Mario tuvo una vez una discusión con un policía que le golpeó. El incidente le costó un apartamento que estaba en la cola para conseguir del propio Josechu con el que siguió discutiendo. Carmen no entiende el sentido de la justicia de Mario.
Se queja de que se mataba a trabajar en la casa con poco o ningún aprecio por su parte mientras él trabajaba en sus novelas sobre personajes raros y con títulos raros que nadie, salvo su amiga Esther, entendía.
De nuevo se queja de que él perdió su oportunidad de conseguir un bonito apartamento de seis habitaciones por su ridículo intento de hacer justicia contra el policía que le atropelló mientras iba en bicicleta por el parque.
2. parasta joulussa on…
Konservatiivinen keskiluokkainen nainen valvoo ennenaikaisesti kuolleen miehensä ruumista. Vaimo muistelee yksinpuhelussaan heidän yhteisen elämänsä monia epätyydyttäviä puolia. Marion yöpöydän raamattuun on alleviivattu kohtia, ja näistä lainauksista Carmen purkaa ajatuksiaan moittimalla heitä moraalisesta rehellisyydestä ja kunnianhimon puutteesta.
Konservatiivinen keskiluokkainen nainen valvoo ennenaikaisesti kuolleen miehensä ruumista. Vaimo muistelee yksinpuhelussaan heidän yhteisen elämänsä monia epätyydyttäviä puolia. Marion yöpöydän raamattuun on alleviivattu kohtia, ja näistä lainauksista Carmen purkaa ajatuksiaan moittimalla heitä moraalisesta rehellisyydestä ja kunnianhimon puutteesta.
Nautin tästä kirjasta. Alussa olin järkyttynyt kaikista moitteista, valituksista ja jatkuvasta nalkutuksesta (kuolleelle aviomiehelle), mutta kun olin päässyt ensimmäisten 60 sivun yli, siitä tuli humoristinen. Suuri katsaus elämään Espanjassa vaikean ja pitkän sisällissodan ja diktatuurin jälkeen. Auttaa meitä arvostamaan maailmaa, jossa elämme tänään! Klassista luettavaa, monologi, hyvin kirjoitettu ja Delibes, erinomainen kirjailija.
Yleiskatsaus: efesolaisille
Miguel Delibesiä pidetään yhtenä XNUMX-luvun merkittävimmistä kirjailijoista muun muassa mestariteoksensa ansiosta: Viisi tuntia Marion kanssa. Vuonna 1966 julkaistu romaani on uskollinen edustaja sosiaalirealismista, joka oli erittäin tärkeä kirjallisuuden suuntaus Espanjassa viime vuosisadan puolivälissä. Siksi se oli kerrontatyyli, jolla oli valtava kulttuurinen painoarvo Francon hallinnon aikana.
Kriisissä olevan naisen – päähenkilönsä Carmenin – sisäisen vuoropuhelun kautta Delibes paljasti suurimman osan tuon ajan Espanjan sitkeistä poliittisista ja sosiaalisista jännitteistä. El Mundo -lehti ei turhaan sisällyttänyt Viisi tuntia Marion kanssa -teoksen «1900-luvun sadan parhaan romaanin» luetteloonsa.
Miguel Delibes Setién syntyi Valladolidissa Espanjassa 17. lokakuuta 1920. Hän oli Adolfo Delibesin ja María Setiénin avioliiton kolmas lapsi. Hänen isänsä oli Valladolidin kauppakorkeakoulun oikeustieteen professorin viranhaltija. Hänen äidinisänsä Miguel María Setién oli puolestaan tunnettu lakimies, joka kuului karlistien poliittiseen liikkeeseen.
Peliteoreetikot
Miguel Delibes oli yksi Espanjan merkittävimmistä kirjailijoista 1900-luvun viimeisellä puoliskolla. Cinco horas con Mario (Viisi tuntia Marion kanssa), joka julkaistiin vuonna 1966, oli yksi hänen tärkeimmistä teoksistaan ja suuri menestys ilmestyessään. Se on romaani, joka heijastaa aikaansa, mutta on myös vaikeasti lähestyttävä, kameleontti. Sitä voi lukea sekä pro että anti minkä tahansa kategorian puolesta tai vastaan: hallinnon puolesta tai sitä vastaan, älymystön puolesta tai sitä vastaan, modernin puolesta tai sitä vastaan, jopa feminismin puolesta tai sitä vastaan. Teoksen liukuvuus tekee siitä kiehtovan aikansa heijastuksen ja lahjakkaan kirjailijan teoksen.
Tarina on yksinkertainen: Mario on kuollut, ja hänen vaimonsa Maria del Carmen istuu hänen ruumiinsa luona valvojaisten ja hautajaisten välisenä yönä ja kertoo heidän yhteisestä elämästään. Vaikka Carmen kertookin heidän yhteisestä elämästään, todellisuudessa hän kuitenkin selvittää tilit. Kahdenkymmenenseitsemän luvun aikana hän syyttää Carmenia kaikenlaisista virheistä. Samalla syntyy kuva heidän avioliitostaan ja Espanjasta. Kirjan rakenteen vuoksi siitä tulee yksipuolinen väittely, jossa lukijan on luotava vaikutelma Mariosta, mutta hänelle annetaan myös tilaa olla samaa tai eri mieltä Carmenin tai Marion kanssa. Riippuen siitä, missä kannassa on, osa Carmenin sanoista on häiritseviä tai naurettavia.
